Auttakaa, en onnistu taas

Jee mun huone rupee näyttää jo aika siltä ku haluisinki. Tai no halusin maalaa sen yhen seinän mut en taida saada tehä sitä ): Paitsi korkeintaan ehkä tosi vaaleen sitruunankeltasella. Mut ehkä se riittää jos saan nyt laitettua mun hienon kankaan siihen seinälle. Siellä on hirveesti hienoja valojuttuja ja tällasii. Ehkä mä voisin kehtaa laittaa siitä kuviaki. Onneks mulla oli se 90 lahjakorttein indiskaan nii ei tarvinnu tuskailla et oiei menee rahaa hirveesti. Sit elämä taas loisti ku maanantaina tuli palkka ja lähettiin shoppailee oikee urakalla. Nyt on hetken rahaa elää ja ostaa jotai isompaaki kerranki. Longboardin voisin nyt kesäks ostaa ku on ollu tarkotus sellanenki hommaa nyt pari vuotta mut rahat ei oo oikee koskaa sellasee riittäny. Mua sais kans sponssailla ainaki sellasella suht pienellä pöydällä ku huone kaipaa pöytää mut nykynen vie liikaa tilaa. Saa tietysti sponssaa muutenki (: kjvhvfudjeikewso oon pummi mutku rahaa ei ole paljoo ku sitä kuluu nii jäätävästi kaikkee.

Oon taas jauhanu hirveen turhaa paskaa joka ei taas kinosta ees mua. Nyt kaikki karvakorvani kertokaa mulle mitä haluisitte tietää tai mistä haluisitte mun kirjottavan tai jotain. Haluan pitää tän kuitenki ees jotenki kiinnostavana teillekki. Toiveita kehiin nii pyrin toteuttaa ne (: Ja helpompi munki kirjottaa jos kerrotte et mikä kiinnostaa. Ja saa toivoa jotain erikoispostauksia tai jotain kans! Mä vaadin nyt et jokane joka tän lukee, kertoo mulle jonku toiveen, idean, jonku.

Tällä hetkellä kirjottelen blogia töissä.. Käytän hyödyllisesti tän ajan ku ollaan koneilla lasten kanssa.

Käytiin perjantaina josun kanssa olarin filmtownissa ostamassa kasa karkkia ja sitte lähettiin sekkailee olarin metsiin ja löydettiin vaikka ja mitä siistei juttuja ja mua harmitti ihan kamalasti ku kamera oli jääny kotiin. Seikkailtiin vielä puolarmetsään istumaan leikkipuistoon ja meinasin jäätyä pystyyn ku uudet hienot kevätkenkät oli litimärät ja vaatetta muutenkin vähän liian vähäsen ku oli ehkä liian kevätviilinki kuitenkin. Selvittiin kuitenkin takasin meille ja syötiin ihan liikaa karkkia.

Laura aika viilinkeis

Itsehän en ollut yhtään innoissani mistään

Kattokaa nyt kuin äiti oon!

En oikee tiiä mitä josu tekee..

En keskittyny miehiin koskaan...

Välillä on ihan normaali olo..

Mutta käytiin lauantaina heti aamusta josun ja josun pikkusiskon Lauran kaa hoplopissa. Tajusin olevani tosi äitimäinen nykyään ku pidin vakavia äitikeskusteluja lauran kanssa ja muutenki äiteilin hirveesti. Mut oikeesti hoplopista löytyy paljon jäätävän hyvännäkösiä miehiä. Välillä unohdin vahtia meiän apinaa ku tuijottelin niitä miehiä kuola poskella, mutta onneks se on jo nii iso et se selviää yksinki hetken. Kuitenki oon ylpiä itestäni ku laura on oikeesti aika villi ja tottelematon ja saa suuria itkuraivopotku-kohtauksia helposti, mutta yhtään kohtausta ei tullu ja aika hyvin se käyttäyty lähtöä lukuunottamatta muutenkin. Vietiin se sitte mäkkäriinki ja sit oli lapsi onnelline. Meinas nukahtaa bussiin mun syliinki ku oli nii väsy. Mut heti ku kuuli, että serkut on käymässä niillä ni energia jotenki palas ja sit kiukutti nii maan perkeleesti ku ei sarah jaksanukkaa leikkiä.
Illemmalla mentiin sitte yllätysyllätys matinkylään matoilee ku oltiin käyty kivenlahen metsässä pyörähtää. Hirveesti liikaa oli ihmisiä kyllä.

Osataan pukea hyvin kenkät

Sunnuntaina mentiin käymään taas matinkylässä ja vein essin koiran uloskin kun oli hyvä sää ja halusin kuvia siitä. Kerrankin tehtiin jotain sosiaalista ja normaalia, pelattiin monopolia joka jäi kyllä hyvin kovin kesken, mutta silti oon aika ylpee.
Maanantaina meiän piti lähtee josun kaa ostaa kankaita ja kirpparillaki jopa käymää pyörähtää ja puistokaljalle, mutta ne kaikki vähän jäi. Puistokaljalla käytiin melkeen, yhdet kaljat avattiin puistossa. Mentiin sitte vaihteeksi katrilla pyörähtämässä ja sieltä matinkylään taas oleilee. Olin kans kattelemassa ku pojat oli vähä rullailee betoneil. AH skeittaavat miehet on seksikkäitä otuksia. Joku niissä vaan on.

Mutta jee elämä on kivaa, kesä tulee!

~Metsänpeikko

Jee karvakorvia lisää!

Jee mulla on jo 11 lukijaa! Oon varmaa outo ku oon oikeesti jokasesta uudesta lukijasta iha innoissani. Mut onhan se aina kiva kirjotella jos on oikeesti useempi ihminen jolle asioitaan jauhaa. Vaikkakin mä pyrkisin kirjottaa tätä vaikka mulla olis vaan yks lukija, koska jos jotain kiinnostaa lukea niin mä haluan sille kirjottaa.
Mutta niin teistä rakkaista karvakorvistani johonkin asiaankin. Mulla on ollu nyt hirveen kevätkesäfiilis miinus noi pari päivää ku tuli jotai kakkaa taivaalta pilaamaan fiilikset. Töitä mulla on ollu yllättävän vähän mut toisaalta vähän rennompaa eläämää hetken, en valita. Paitsi että mulla on vähän ikävä niitä pikkusia vaikka ne vaihtuuki mulla koko aika. Ja nyt on ollu aikaa olla paremmin ihmisten kaa ja säheltää tapani mukaan ympäri espoota ja unohtaa kaikki mitä mun pitäis tehä. Nytki mun pitäis varmaan olla soittamassa Sakelle et uliuli ei haluta maksaa teiän laskua koska kakka ja ulista elämäni kaikki ongelmat sille plus ulista et saatais toukokuussa Essin kaa oma majotushuone, mutta olen fiksu ja kirjotan blogia ja muokkaan kuvia..
Ja saatte taas huiman kuvapierun koska josu sai mun kameran käteen yks päivä.. Ennen josua niitä oli alle 20, josun jälkeen vähän vajaat 200... Ja joo itelleki tullu sellasii kesäkevät kuvaus elämöintiä..

Tämä hyvin vakavaa on.

Oisin tarvinnu toisen kameran et oisin voinu kuvaa josuu kuvaamas itteesä..

Sain taas kuvia josun villasukista

VIIKSET! Josu sai viisket 

Oispa toi kynsien leikkaamine aina yhtä helppoo..

Kisuthan ei pidä ihmisistä vai miten se oli..

Kuin rakastuneel katseel voi ruokaa kattoo.. näytän kaljultaki..

Nyt oon kans semi hankalassa tilanteessa kun AA maailma hyökääääää. Eiku ihmiset on vaikeita otuksia.

Ja aaah oon kuunnellu taas tätä vähän liikaakin. Luomuhappoa kyllä tullu taas muutenkin popitettua. Tullu taas hirmune hinku metsään ja puistoihi. Tulis jo kesä! Haluan metsään tanssimaan ja puistoihin kaljalle ja elämään löysää riippumattoelämää. Tänä kesänä voisin oikeesti kantaa riippumattoa mukana kunhan sellasen helposti mukana kulkevan vaan löytää. Ja kohta taas voin rauhassa pyöritellä poita takapihalla ja voisin tänä kesänä ryhdistäytyä siinäki hommassa et edistyisin ees jonku verran etten ois enää ihan noin kakka. Ja kohta lumet on sulanu tarpeeks lenkkeilyn alottamiseks. Näin mä taas sanon ja ku lumet on sulanu ni käyn kaks kertaa lenkillä ja laiskistun.. Tai sitten en tällä kertaa! Nyt mä uskon itteeni kerranki. Mutta ei mulla paljoa muuta. Elämä on sekavaa, mutta ihan kivaa. Oon kans ehkä vähän ihastunut tällä hetkellä eikä se kerranki oo sellane pää betoniseinästä läpi fiilis vaa ihan jees fiilis. Jee mä en ehkä ookkaan niin sekasin ja rikki ku luulin.

Mutta tässä teille kuvapieru2.

Olen älästi äpua ostakaa mulle vaatteita

AA alastonkuviaaaa

Olen alaston apuaaaa ! okei ei kesäfiiliksis saa olla vähän alastomampi (:

~Metsänpeikko

yöllinen tunnepieru. terveisiä kakkiaisille

Varotus, paljon turhaa paskaa ja ulinaa tiedossa.

Rupesin tänää taas ajattelemaan asioita pienessä päässäni hirveesti joka ei koskaan oo hyväks. Mulle tuli hirvee ikävä muutamaa ihmistä tai ainaki sitä mitä niiden ihmisten kanssa sain kokee. Vaikka jokanen näistä lopulta on aiheuttanu niin paljon enemmän tuskaa ja paskaa ku mitään hyvää, en pysty lopettaa sitä kaipuuta. Oon ikuisuudet hokenu ihmisille ja itelleni ettei mulla oo tunteita, mut oon aina ollu vaan tunnevammanen. En osaa tuntea sitä mitä muut kuvailee enkä tiiä oikeen mitä tunnen millonki. Oon kai hirveen hankala ymmärtää enkä ihmettele yhtään. Oon sekava ja ristiriitanen, en kerro tunteistani tai ajatuksista oikeestaan koskaan jos niistä kysytään. Oon samaan aikaan kans tosi avoin ja sulkeutunu persoona. Tykkään kyllä puhua ja paljon myös omista asioistani paitsi sit ku mennään siihen et mun pitäis oikeesti kertoa mitä mä tunnen tai ajattelen jostaki. Pidän sitä kai heikkoutena tai jotaki jos tunnen jotain. Oon ollu liian pitkään se tunteeton kivikasvo jota ei hetkauta huorittelut tai tutun kuolemat ees.

Oon oikeesti sulkenu kaikki tunteet pois koska ne hämmentää mua niin pahasti. Ku menin opistolle, joku siellä myrkytti mun mielen ja anto mun päästää taas tunteeni jotenki valloilleen. En mä niitä vieläkään ymmärrä ja ne vois mennä mun puolesta takasin sinne jonnekki missä ne oli ollukki. Mut nykyään taas osaan jostain syystä ihastua ihmisiin joka ei oo mitenkään kivaa. Se oli kivaa viimeks ehkä neljä vuotta sitte jos sillonkaa. Sillon vielä se oli kivan jännää ja kutkuttavaa. Nyt mun tekis mieli vaan löydä pää betoniseinästä läpi ja kovaa.

Inhoon kans sitä kuin takerrun nykyään ihmisiin niin pahasti. Oon aina tehny sitä koska oon aina pelänny et ihmiset vaan katoo yhtäkkii mun ympäriltä. Sit sillä hetkellä yks elämäni tärkeimmistä ihmisistä teki sen kirjaimellisesti. Se vaan katos yks aamu eikä se oo tullu ainakaan mun elämään mitenkään takasin vieläkää. Se oli se tukipilari joka piti mut kasassa ku kaikki oli uutta ja pelottavaa enkä mä osannu olla ees oikein päin koko maalimassa. Harhailin ja luulin löytäväni sen paikkani joku päivä. Ja sen katoomisen jälkeen olinki ihan hukassa enkä mä oo löytäny sitä ettimääni paikkaa vieläkään enkä löydä ehkä koskaan. En enää oikeesti tienny mitä mä tekisin ku musta tuntu et mun koko maailma ois vaan tippunu ku tajusin ettei se enää tuu takasin. Nyt mä taas roikun toisten hihoissa ettei ne pääsis karkaamaan multa enkä mä suostu päästää irti tai ees hellentää otetta.

Terveisiä tuolle katoojalle, haista paska, välitän susta vieläki ihan liikaa vaikka toteutit elämän pahimman pelon.

Voisin kyllä kertoa niin mukavia terveisiä liianki monelle ihmiselle. Mullaki ku noita paskoja asioita elämässä on riittäny enemmän ku jaksan ees yrittää muistaa. Kuitenkin yks ihminen on ollu pääsyyllinen lähes kaikkeen paskaan mun elämässä mut jostain syystä oon oppinu just sille antaa anteeks kaikista eniten. Kai ne lapsuuden yksittäiset hyvät muistot ja suonissa kohiseva veri jotenki pakottaa siihen. Jokanen joka koskaan on jutellu varsinkaan humalaisen minun kanssa syvällisiä tietää kuka tämä rakas paskakasa on ja loput pystyy arvaamaan. Kuitenkaan en osaa syyttää sitä kakkiaista enkä itteenikään oikeesti mistään. Tälläki hetkellä syyttelen paskasta tilanteestani ihan vääriä ihmisiä ja tiiän sen kyllä vaikka ei nekään kumpikaan todellakaan syyttömiä ole.

Tässä nyt on tullu purettua niin hirveesti paskaa mitä ei todellakaan ees ollu tarkotus jauhaa, mutta toisaalta kello on puol viis aamulla... Eikä vituta jos aamulla tulee puhelu et nyt ois töitä.

Ei mulla muuta ku hgshfgshakfak kissat on parasta. Koska ne on kissoja.

weheartit tarjoaa kuvat jee

~Metsänpeikko