Nyt on ollu taas turhan pitkä tauko kirjottamisesta, mutta ehkä kukaan ei oo huomannu ees. Opistolla on vaan ollu taas turhan paljon kaikkee ja kotona ollessani en oo halunnu käyttää arvokasta aikaani oikeen muuhun ku ihmisten näkemiseen ja muuhun elämiseen.
Nyt on siis taas koulu alkanu mullakin vaikka suunnittelin ihan muuta ja opistolla ollaan taas keskellä metikköä. Itelläni on nyt ollu aikas vähän tätä koulua, mutta siltiki alkaa tökkimään ja pahasti. Ei se koulu oo se pahin todellakaan, ainakaan vielä ku mitään hirveen tärkeetä rankkaa tai erityistä opiskelua ei oo. Keskiviikkona täällä oli syysrieha kehitysvammaisille ja toki heidän avustajille ja muille mukana kulkeville. Itsehän olin paistamassa ja myymässä makkaraa joka onnistu yllättävänki paskasti, mutta ihan hyvin päivä kuitenki meni ja kuulemma kehujaki oli kovasti tullu joten muiden oli pakko onnistua vähän paremmin.
Suurin murheeni täällä on oikeestaan se, etten pääse kotiin ku parin viikon välein ja täällä osa ihmisistä tökkii harvinaisen pahasti. Oon ollu lähössä hakemaan eropapereita jo pariinkin kertaan, mutta päätin et nyt en luovuta. Ihan vielä ainakaan.. Viime vuonna tähän aikaan en ees kaivannu kotiin hirveesti minkään muun ku kissojen takia, olin ihan innoissani aina palaamassa opistolle takasin ja tykkäsin olla viikonloppuja täällä. Nyt voisin mielummin vaikka kävellä kotiin jos vaan sillä pääsisin pois täältä nii ettei tarttis enää ikinä palata takasin ja siltiki saisin ammatin vielä joskus lähivuosina. Nyt siis jos jollain ois idea mistä voisin espoosta tai ehkä jopa helsingistä saada oppisopimuspaikan nii vinkkailkaa toki. Liikunnanohjaaja ois tosi bonsu tai sitte joku muu ihmisten ohjaaja tai joku kampaaja vaikka ei kampaajalla töitä oikee löydy ku niitä on 13 tusinassa, mutta eipä se nii suuri onkelma oo. Lävistäjäks voisin kans haluta, mutta siitä on turha vielä haaveilla.
Tällä kertaa mulla on Espoossa jotain mitä kaivata, mutta ainakaan nyt mulla ei oo enää sitä pelkoa, että päätyisin olemaan yksin kotona lähes koko ajan vaan koska ihmisillä on muitakin kavereita ja elämää. Se vaan tekee tästä opisolla olemisesta harvinaisen hankalaa ku ei mulla oo täällä oikeestaan mitään mitä erityisemmin kaipaisin jos lähtisin. Joitain ihmisiä joo, mutta enemmän on ikävä Espoossa olevia ihmisiä.
Kuntoiluhan mun piti alottaa heti tänne tultuani, mutta heti ekanan päivänä tulin kipeeks nii vituksha seki sitte taas meni. Ja ku mulla tää keuhkojen pihalle pyrkiminen kestää lähes aina sen 2-3 kuukautta nii hyvä tässä sitte urheilla hirveemmin, mutta kyllä se tästä vielä! Oonhan mä nyt jo salillekki asti päässy ja lihakset huutaa kyllä edellee hoosiannaa..
Omia kuvia ei nyt taaskaan ole kun oon laiska enkä jaksa säätää noiden kuvien kaa vaikka vihdoin sain jopa siirrettyä ne koneelle. Seuraavaan lupaan laittaa paljon kuvia!
Kämppikseni Ida lähettelee terveisiä :)
Ei mulla tässä muuta, unohin taas julkasta tän koska..en tiedä joten tää on vähä myöhässä enkä jaksanu ny kertoilla enempiä. Ens kerralla sitte..
~Metsänpeikko
