Hymyn löydän kasvoiltani

Pitkästä aikaa voin sanoa, että mun elämä on kivaa. Mua harmittaa kyllä tosi paljon muutaman ihmisen katoominen mun elämästä niin, että puff vaan kuulu eikä niistä sen enempiä sit oikee oo kuulunukkaa, mutta toisaalta oon löytäny seuraa joita oikeesti kiinnostaa nähä mua ja joiden kaa mulla ainaki on kivaa. Välillä kaipais kovasti sitä kainaloista, mutta oon päättäny ootella rauhassa kunnes joku kiva jostain puskasta pomppasee. Nyt ei vaan oikeen tässä oo ollu ketään kiinnostavaa. Töissä kyllä onneks riittää silmänruokaa ainaki.. ;p (okei siellä näkee myös asioita joita ei ehkä haluis nähä..)

Mutta yks päivä tajusin, että mä oikeesti tykkään mun töistä hirveesti ja työkaveritki on ainaki suurimmaks osaks mukavia. Välillä noi työt hajottaa ku tulee joku tosi rasittava tai muuten erityisen hankala tapaus joka ei vaan kykene mitenkään mihinkään vaikka kuin yrittäs.

Mut mulla menee kerranki oikeesti ihan hyvin. Mulla on työ josta vielä tykkäänki kamalasti, mulla on kivoja kameleita, musta on tullu aktiivisempi ihminen, nauran taas aidosti päivittäin ja miesasiatkaa ei enää jaksa häirii +oon kohta jo 18! Mulla on edelleen ongelmani ja välillä on huonoja päiviä ja hetkiä, mut ne kuuluu elämään. Syöminen on taas vaikeeta, en muista enkä oikeestaan ees haluu paljoo mitään syödä, mutta se on aika sivuseikka siihen asti et rupeen kuihtuu kasaan tai kroppa vaan pettää alta. Jos ois vielä vähän enempi töitä (tai vaa vitusti rahaa) nii ei tarttis ees miettii et mistä pierasen rahat kesään. Summer sound on vaan pakko päästä kokee ja ois niin paljon kaikkee mihin haluais vaan niin hirmuisasti, mut kaikkee ei voi saada.. Onneks Buuren sentää on jo kohta ja sinne ainaki pitäs olla varaa mennä *-*

Oon kyllä ollu taas säälittävän laiska kuvaamaan mitään joten kuvii ei taas oikee oo ku en jaksa puhelimestakaa siirtää koneelle niitä joita sieltä löytyy.
(Mua saa kyllä toki seuraa instagramis @peikkoo)
Ulkona tulee lunta vitusti ja liikaa ja mä haluisin pulkkailee, laskee tai jotain. Jos oisin hyödyllinen, tekisin tälläki hetkellä ehkä lumitöitä tuolla ku kohta ei pääse enää varmaa ovestakaa ulos..

Mun pitäs varmaa palkkaa itelleni kans joku orja/orjapiiskuri joka pakottas mut syömään normaalisti ja potkis salille vähän useemmin ja joka sit kans tekis mun kaa asioita joita mä haluun tehä mut yksin ei oikeen voi tai haluu. En haluu lähtee yksin pulkkailee tai tekee lumiukkoi naapureiden kiusaks ettei ne voi enää ajella mistä sattuu.

~Metsänpeikko

I'm lost in space

Oho, en oo kirjottanu ikuisuuteen, mutta eipä oo ollu paljoo innostusta taas mihinkään vähään aikaan. Mun elämä on kääntyny aika lailla päälaelleen pienessä ajassa. Opistolta lähön jälkeen tapahtu paljon ja olin oikeesti onnellinen ja ilonen jonku aikaa. Mulla oli muutamia päiviä ku nauroin taas aidosti ilman mitään erityisen hyvää syytä ja tunsin kuuluvani juurikin siihen missä olin, niiden ihmisten kanssa jotka siinä oli. Sitte tapahtu taas ihan liikaa ihan liian lyhyessä ajassa. Menetin mulle rakkaan ihmisen ihan liian aikasin enkä taas tienny ees miten päin pitäis olla. Seuraava päivä olikin jo uusvuos ja päätin juoda aivoni pihalle unohtaakseni edes hetkeks kaiken sen paskan ja ollakseni ilonen kaikesta huolimatta. Onnistuin siinä harvinaisen hyvin, illasta ei kyllä oo hirveesti muistikuvia jäljellä, mutta hauskaa mulla ainaki oli niin kauan ku muistan.

Tällä hetkellä mulla on just sellanen olo ettei hirveesti kukaan kaipaa enää mun seuraa, taas. Käytännössä kaikki mun ympärillä seurustelee ja vaihtelee lennosta seuraavaan ja mun elämän ainut mies on edelleen mun lihava kissa. Kesällä mulla oli jotain mitä ei kyllä voi seurusteluks sanoo ainakaan nyt ku oon ruvennu miettii sitä yhtään enempää.

Mut mäki kaipaisin jonkun kainaloon joka välittäis oikeesti. Tiedän ettei seurustelu oo mikään elämän tärkein asia eikä se mies tuu koputtaa mun kotiovelle yhtäkkii tunnustamaan rakkauttaan tai mitään vaan mun pitäs tutustuu uusiin ihmisiin ja antaa asioiden tapahtuu jos tapahtuu. Se onki sit toinen asia et miten helvetissä mä tutustun uusiin ihmisiin ku kaikki päivät lahnaan kotona ja samojen ihmisten kanssa samassa kämpässä johon ei oikeestaan koskaan tule ketään jota en valmiiks jo tuntis. Ehkä mun pitäis joo olla useemminki muidenkin kavereiden kaa ja tutustuu vaikka niiden kavereihin, mutta se on vaan niin helppoo tehä kaikki samalla tavalla päivästä toiseen vaikka se masentaaki usein mua ja pahasti.

Käynhän mä joo nykyään salillaki, mutta eipä siellä hirveemmin ihmisiin tutustu. Työt alkaa onneks kohta jo nii saan muutaki tekemistä ja ajateltavaa ku kaikki tää paska mitä nyt pyörii päässä. Ja siellä mä voin jopa tutustuu uusiin ihmisiin ihan vahingossaki.

Tänään taas koko päivä taitaa tulla vietettyy ihan vaan kotona, ei mulla oo mitään parempaakaan. En ees jaksais enää mennä kattomaan kuinka kaverit söpöilee kiinni toisissaan. Vaikka kivaahan se on, että ovat onnellisia ja niin kovin ihastuneita, mut mulle tulee tosi yksinäinen ja ulkopuolinen olo.. Muutenki musta tuntuu et ihmiset tykkäs musta paljon enemmän sillon ku olin lähes aina vaan hiljaa..

Eipä tällä kertaa ulista enempää taas

~Metsänpeikko