Metsänpeikko vaihtaa metsää: Jee karvakorvia lisää!

Jee mulla on jo 11 lukijaa! Oon varmaa outo ku oon oikeesti jokasesta uudesta lukijasta iha innoissani. Mut onhan se aina kiva kirjotella jos on oikeesti useempi ihminen jolle asioitaan jauhaa. Vaikkakin mä pyrkisin kirjottaa tätä vaikka mulla olis vaan yks lukija, koska jos jotain kiinnostaa lukea niin mä haluan sille kirjottaa.
Mutta niin teistä rakkaista karvakorvistani johonkin asiaankin. Mulla on ollu nyt hirveen kevätkesäfiilis miinus noi pari päivää ku tuli jotai kakkaa taivaalta pilaamaan fiilikset. Töitä mulla on ollu yllättävän vähän mut toisaalta vähän rennompaa eläämää hetken, en valita. Paitsi että mulla on vähän ikävä niitä pikkusia vaikka ne vaihtuuki mulla koko aika. Ja nyt on ollu aikaa olla paremmin ihmisten kaa ja säheltää tapani mukaan ympäri espoota ja unohtaa kaikki mitä mun pitäis tehä. Nytki mun pitäis varmaan olla soittamassa Sakelle et uliuli ei haluta maksaa teiän laskua koska kakka ja ulista elämäni kaikki ongelmat sille plus ulista et saatais toukokuussa Essin kaa oma majotushuone, mutta olen fiksu ja kirjotan blogia ja muokkaan kuvia..
Ja saatte taas huiman kuvapierun koska josu sai mun kameran käteen yks päivä.. Ennen josua niitä oli alle 20, josun jälkeen vähän vajaat 200... Ja joo itelleki tullu sellasii kesäkevät kuvaus elämöintiä..

Tämä hyvin vakavaa on.

Oisin tarvinnu toisen kameran et oisin voinu kuvaa josuu kuvaamas itteesä..

Sain taas kuvia josun villasukista

VIIKSET! Josu sai viisket

Oispa toi kynsien leikkaamine aina yhtä helppoo..

Kisuthan ei pidä ihmisistä vai miten se oli..

Kuin rakastuneel katseel voi ruokaa kattoo.. näytän kaljultaki..

Nyt oon kans semi hankalassa tilanteessa kun AA maailma hyökääääää. Eiku ihmiset on vaikeita otuksia.

Ja aaah oon kuunnellu taas tätä vähän liikaakin. Luomuhappoa kyllä tullu taas muutenkin popitettua. Tullu taas hirmune hinku metsään ja puistoihi. Tulis jo kesä! Haluan metsään tanssimaan ja puistoihin kaljalle ja elämään löysää riippumattoelämää. Tänä kesänä voisin oikeesti kantaa riippumattoa mukana kunhan sellasen helposti mukana kulkevan vaan löytää. Ja kohta taas voin rauhassa pyöritellä poita takapihalla ja voisin tänä kesänä ryhdistäytyä siinäki hommassa et edistyisin ees jonku verran etten ois enää ihan noin kakka. Ja kohta lumet on sulanu tarpeeks lenkkeilyn alottamiseks. Näin mä taas sanon ja ku lumet on sulanu ni käyn kaks kertaa lenkillä ja laiskistun.. Tai sitten en tällä kertaa! Nyt mä uskon itteeni kerranki. Mutta ei mulla paljoa muuta. Elämä on sekavaa, mutta ihan kivaa. Oon kans ehkä vähän ihastunut tällä hetkellä eikä se kerranki oo sellane pää betoniseinästä läpi fiilis vaa ihan jees fiilis. Jee mä en ehkä ookkaan niin sekasin ja rikki ku luulin.

Mutta tässä teille kuvapieru2.