Haluaisin jo luovuttaa

Mä en tiiä miks elämä tuntuu taas niin hankalalta. Teenkö mä siitä vaikeeta vai mikä on kun kaikki tuntuu hajoovan käsiin. Viime päivinä mun pää on taas vaan räjähdelly ja tulee näitä ihme ahdistaakiristääpuristaamikääeionnistu kohtaus hetkiä. Oon saanu yhen elämäni tärkeimmistä ihmisistä takasin taas ja samalla muutaman muunki hyvin tärkeen ihmisen taas kunnolla elämääni, mutta silti mikään ei enää tunnu oikeelta. Mulle yllättävän tärkee ihminen saa mun pään räjähtämään, mut silti vaan uskon joka aamu uudestaan et tänään ehkä tapahtuu jotain villiä ja vapaata. Oma syy osittain ainaki joo ku en mä osaa puhua asioista vaikka kuinka tahtoisin. Mut sillon ku tuntuu et haluis vaan itkeä, huutaa ja heitellä tavaroita ja silti samaan aikaan vaan käpertyä kerälle toisen syliin, on vähän vaikeeta kans jutella asioista vaikka asiaa ois enemmän ku laki sallii. Muutenki oon niin tunnevammanen edelleen enkä oo joutunu ajatteleen ees tällasia asioita ku nyt ainakaan 3 vuoteen jos koskaan. Vähempiki pistää pään hajalle.

Kuuntelen kans tosi hämmentävää musiikkia nykyään. Tai siis en ois voinu kuvitella pitäväni tällasesta musiikista sit ehkä vitosluokan jälkeen.

 

Välillä tulee viilinki et mä luovutan just tasan nyt, paskat kaikesta, en enää jaksa tällasta paskaa. Sit joku kakkapää mun pään sisällä uskottelee et se on huono idea. Tällä hetkellä mulle valehdellaan enemmän ku puhutaan totta ja se satuttaa ja vituttaa. Miks pitää keksiä tekosyitä vältelläkseen jotain ku toinen kestäs ja haluis vaan ja ainoostaan totuuden? Oon helppo ihminen yleensä mut nyt oon ollu vittumainen, kusipää ja mököttäny ja suuttuillu vähän väliä jostain kummallisesta syystä. Oon aidosti ilonen ja nauran oikeesti aitoa naurua vatsa kippurassa hyvin harvoin tällä hetkellä. Tää on ihan persiistä, koska oon oikeesti ilonen ihminen ja rakastan sitä kuinka usein osaan olla onnellinen ja pystyn nauramaan tyhmille asioille kyyneleet silmissä. Nytki saatan nauraa kyyneleet silmissä mut se ei oo sellasta ku ennen. Tulkaa joku läpsii mua siihe asti et oikeesti saisin jotain järkee tähä päähä.

Oli pakko taas purkaa aivoja johonki ja blogi on selvästi jollain teorialla ihan jees siihen. 

Ens kerralla sit ku joskus tulee taas viilinki et jaksan istuu koneella vähä pitempää ni kerron vähän enempi jotain kivaa ja mitä oon tehny ja saatte hienoja kuvejaki ehkäpä ;)

~Metsänpeikko