What do you feel when you look in the mirror? Are you proud?

''Ensinnäki en ymmärrä itteäni mikä siinä on ku mulle tuli taas kamala ikävä opistolle. Vaikka joo onhan siellä ihania ihmisiä ja oli mulla aivan tajuttoman hauskaaki joka varmaan tän ikävän selittääki. Mut enemmän mä kärsin siellä ku vuosiin. Mua ei hyväksytty sellasena ku oon vaikka jotenkin ajattelin sinne mennessäni et täällä mua ei ehkä tuomita ja voin olla oma itteni. Toisin kävi. En ollu vuosiin ees ajatellu joitain sekunteja pidempään satuttavani itteäni enää, mutta opisto sai mut välillä jopa suunnittelemaan taas itteni tappamista. Mä en päässy pakoon mihinkään enkä saanu asioitanu purettua kunnolla kellekkään. Lähes päivittäin mä meinasin soittaa kotiin et mä lähen nyt enkä palaa enää koskaan. Joten miks mulla on ikävä sinne? Vaikka voihan olla et palaan syksyllä takasin ja jo perjantaina oon menossa siellä käymään joka pelottaa ja ahistaa mua omalla tavallaan tosi paljon, mut silti oon hirveen ilonen siitä. Jotenki se viimenen ilta jonka mä opistolla olin, sai mut pitkäks aikaa unohtamaan lähes kaiken paskan mitä siellä oli. Se oli niitä harvoja iltoja ekan kuukauden jälkeen jollon tunsin et kuuluin sinne vaikka muutama ihminen sillonki sai mut ahistumaan välillä enkä mä pystyny olemaan oikeesti rennosti montaa sekuntiakaan ku tuntu et koko aika joku arvostelee vieressä kaikkea mitä teet. Siltä musta tuntu lähes koko aika muutenki siellä. Mä en tiedä kestääkö mun mielenterveys sitä jos palaan sinne takasin.
Mua oksettaa enkä saa happee kunnolla. En tajuu mikä siinä on et ajatus opistolle palaamisesta on samaan aikaan hirveen kiva ajatus ja maailman ahistavin ajatus. Musta tuntuu et loppujenlopuks hirveesti ketään ei kiinnosta palaanko mä sinne vai en. Joo yhy yhy ja sillee taas.
Tää kuulostaa nyt siltä et oisin taas omasta mielestäni täysin syytön kaikkeen ja muut on pahoja ihmisiä, mutta näin ei ole. Olen tehnyt hyvin tyhmiä asioita eikä ihmiset välttämättä pahoja ole. Kohteli minua vaan ku paskaa mut ei se ihmisistä pahoja tee.''

Kirjotin ton joku yö just ennen ku olin lähössä viikonlopuks opistolle. Mulla on edelleen yhtä ristiriitaset tunteet tätä paikkaa kohtaan. Tällä en pääse pakoon täällä olevia ongelmia mitenkään, mutta espoossa olevia ongelmia pääsen täällä halutessani oikein hyvin pakoon.
 En vieläkään oo löytäny paikkaani täällä. On mulla muutama ihminen joihin pystyn luottaa, joiden kaa mulla on mukavaa ja turvallinen olo. Silti joka kerta junaan astuminen on vaan vaikeempaa, lähtö mulle niin tärkeiden ihmisten luota. Välillä mietin et miks mä tulin tänne asti opiskelemaan? Se ihminen jonka takia oikeestaan tänne tulin, ei edes asu täällä enää enkä nää sitä koskaan. Ihmiset joiden joukkoon tunsin kuuluvani, on lähteny täältä. Mulla ei oo täällä mitään minkä takia alunperin tänne halusin. Ne ainoot täysin luotettavatkin ihmiset käyttäytyy nykyään jotenki tosi vittumaisesti mua kohtaan enkä enää edes haluu kertoo niille asioista jotka painaa, koska pelkään saavani taas vastauksen 'oot ite aiheuttanu ongelmas, oma vika' tai 'sähä vingut ku 10-vuotias pikkutyttö, et kyllä tosiaan oo muuttunu mihinkää.'  Haluisin vaan pois täältä, mut vihdoin mun opiskelut sujuu hyvin vaikka en oo opistolla ollu päivääkää terve ja tää vaan pahenee. En mä voi luovuttaa just ku asiat rupee luistaa. Ainoo pakokeino täältä mulle on oppisopimuspaikka pk-seudulta. Tiedän et nyt täällä taas joku on muna huurus et jes, taas se aikoo lähtee!! Lälläslää, en lähe jos oppisopimuspaikka ei rupee ilmestyy. Oisin kyllä taivaassa jos pääsisin pois täältä.
Nyt voisin taas yrittää tehdä jotain sen oppisopimuspaikan eteen tai koulutehtäviä. Wou, ajattelen ees tekeväni tehtäviä kauan ennen palautuspäivää :oo
~Metsänpeikko

Tää ei kyllä liity muuten ku et oon rakastunu tohon aksenttiin ja oha noi biisit muuteki aika kivoja >)