Nyt mua jo itkettää tää postaus.

Keskiviikko:
Tänään mulla on ollu kerranki kunno aktiivine ja kans kiireine päivä. Aamulla sain viestii et pääsenkö töihin samaan paikkaan ku missä olin viimeks ja olin samaan aikaan tosi ilonen ja vähän hirvitti et jos ne on taas sil tuulel et mua ei määrää kukaan joten tanssin pöydillä, et mitä mä sit taas teen. Mut yks tosi positiivinen puoli oli se et siellä oli sama mukava ohjaaja ku viimekski ja etinki alussa sitä sormet ja varpaat ristis et toivottavasti se on töissä. Kuitenki mulla oli hirveen kivaa töissä vaikka pari lasta oliki taas tosi uhmaikä tuulella. Mut kuitenki se et tällä kertaa ne jo vähän ties kuka mä oon ja uskals kysellä ja jutella kunnolla helpotti työtä. Ja harry potterille elämänsä uhranneelle hyvin helpottavaa oli se et nää leikki harry potterii ja osas niitä loitsuja ihan oikein! Ja sain tehä yhen top model heebon! Lapsuuden traumat korjattu. Opin tänään kans jostain soluista enemmän ku koulussa koskaan, hirmusen fiksu poika opetti mua.. Tuli vähän tyhä olo ku 7-vuotias poika on sua viisaampi. Lähtiessäni töistä yks hirveen sulonen tyttö sano heipat ja sit mul tuli hirvee paha mieli ku se sano et nähään huomenna ku ajattelin et en mä varmaan oo siellä taas huomenna ):
Töiden jälkeen pääsin just kotiin riisumaan litimärät kengät ja sukat ja ku katoin kelloo tajusin et puolen tunnin päästä alkaa nuvan kokous. Hirmusella kiireellä tein ruokaa ja keräilin tarvittavii juttuja ja silti olin melkeen puol tuntia myöhässä.. Mut kokous oli taas kyllä hyvin tapahtumarikas. Oli hetkii jollon mulla oli oikeesti jäätävän hauskaa ja kivaa, mut sit kans hetkii jollon pääsin miettimään et miten mä kestän tän kaiken. Hyvii puolii oli se et opin tuntemaan ihmisä taas paremmin ja tajusin kuinka mukavia pari ihmistä onki. Mut toisaalta jotkut tapahtuneet asiat saa mun päässä kiehumaan tai itkettää. Tuolla kyllä oikeesti oppii elämästä ja ihmisistä niin paljon. Esimerkiks viimeistään tänään tajusin kuin tärkeetä on olla nuori niin kauan ku on nuori. Olipas tyhmä lause..

Keskittyminen kokoukseen... on monella tätä luokkaa.

Tässä rakas Esa esittelee kieltään kun huomasi, että on kuvattavana..

Myös Paula huomasi olevansa kuvauksen kohteena. 1.varapuheenjohtaja siis.

Tähän huiviin meiän puheenjohtajisto keskitty.. Ja sen mainitsemisen jälkeen myös moni muu.

Meiän pöytäkirja on kyllä uskomattoman asiallinen ja vakava..

Tässä siis kuveja nuvan kokouksesta. Näillä haluun osittain näyttää kans et nuorisovaltuustossa ei olla niin rautatanko persiissä tai asiallisia. Me ollaan oikeestaan aika sekaisia ja tyhmiä kovin usein. Osataan me olla asiallisiaki tarvittaessa, mutta rentoja otuksia meki ollaan toisin ku selvästi moni luulee.

Tästä tulee varmaan sekavin postaus ikinä.. Kirjotan tätä näin tyhmästi koska keskiviikkona jo kirjottelin ajatuksella et jaksan ja kerkeen kirjottaa tän loppuun asti, mut ku vihdoin pääsin sit kotiin, olin iha poikki enkä mä enää mitää jaksanu tehä. Sit vielä kirjottelin ja muokkailin tätä noin miljoona kertaa, mut puhelin päätti irtisanoo ihtesä noin tuhat kertaa joten kaikki katos. Pikkuhiljaa rupes menee hermot kyl.. Joten anteeksi jos ette saa täst mitää selvää.
Mut torstaina kans oli töitä viiteen asti ja päivä niiden rasavillien ja tappelevien lasten kaa oli aika tuskaisa ja uuvuttava joten töiden jälkeen olin ihan loppu. Ei sillä etteikö mulla ois kivaaki ollu. Jaksoin kyllä tilaa vaatteita ja läjän venytyksii ja läväreihi koruja.. Paljoa muuta en sit saanukkaa aikaseks. Kissat oli jees..
Nyt sitte tänään mulla oli päiväkodilla töitä ja siellä oli hirveen sulosia lapsia! Yks oli kyllä ehdoton voittaja mut se nyt oliki kaikista pienin ja uskomattoman söpö. Mut itkevät lapset on jotenki pelottavia ku en mä ainakaa oikee tiedä et mitä siinä pitäis tehä. Tai riippuu et miks ne itkee.. Mut jotenki mä oon aina ihan hukassa et mitäs nyt sitte? Tänään sentään osasin jotenki hoitaa tilanteen kotii, hyvä minä! Mut tänään töissä oli kans ihanan rentoa ja mukavaa. Ja parasta oli se et noi vielä usko jotain mitä niille sanoo. Mullaki oli auktoriteettia ja mua uskottiin! Olin hirmusen ylpee itestäni.
Tajusin tässä just et oon selitelly blogissa lähinnä vaan ja ainoostaan kissoista ja töistä.. Ehkä vähän jostain muusta mut siltiki. Varmaan tylsin blogi ikinä. Mut kissat on parasta!

Mulla on nyt tosi huonosti tässä kuvia kun töistä ei oikeen kuvia voi ees ottaa, mutta korvaan tämän sillä et seuraavaan lupaan taas tunkea kunnon kuvapierun.

Tässä teille nyt kuumotuskuva noista kisuleista. Niillä saatto olla nälkä ku tää kuva otettiin.

Eipä mulla muuta ku hyvää naistenpäivää meille ihanille otuksille ♥
~Metsänpeikko

Ps. Näitä saa kommentoida joskus hiukan jos vaikka ois jotain ehdotuksii mistä kirjottelisin tai jos jotain häirii mun kirjotustyyli tai jotain. Tai ihan mitä vaan saa kommentoida!