Innostuilua

Nyt on taas innostusta kirjottaa blogii kamalasti. Ei sillä, että mulla muka jotain asiaa olis.. Latasin nyt puhelimeenki sovelluksen joka helpottaa kovasti varsinkin tätä kirjottamista. Ehkä mä nyt sit saisin jaksettuu kirjottaa vähän useemminki. Vaikka puhelimella en varmaan onnistu kuvia hirveesti lisäileen mut niitä voi sit tunkee koneella jälkikäteen.
Mutta niin siis jotain melkeen asiaakin voisin kirjottaa. Mulla ois nyt hirvee innostus ja himotus siivoo ja sisutaa huone loppuu, mutta kun en ole kotona nii se on hiukka mahotonta. Ja voisin toki mennä kotiin mut sit vaan laiskistuisin varmasti ja huone jäis kaatopaikan näköseks siltikin. Miks mulla tulee näitä innostuksia aina sillon ku en voi niitä toteuttaa? Tää on tosi tyhmää tai sit oon vaan oikeesti niin laiska paska etten jaksa innostuilla sillon jos voisin tehä innostukselle jotain. On oikeesti aika pepusta olla laiska.

Täl hetkel kans sekä minä että mun elämä on tosi sekasin. Mun pääs pyörii ajatuksii ku villiintynees karusellis enkä saa niist yhtää mitää selvää. Ja sit jos joku kysyy et mitä mä aattelen tai mitä mä mietin nii vastaan käytännössä aina emmä tiiä. Itteeniki ärsyttää ja inhottaa vastaa aina samaa ja olla kertomatta mitää mut en voi paljoo asialle mitää. Oon saanu kuulla nyt viimesen parin kuukauden aikana liian monta kertaa et oon hankala ja hirvee mysteeri ja vastaavaa ja mulla alkaa mennä hermot pikkuhiljaa. Varsinki ku kuulen näitä hyvin paljon ihmiseltä joka on ollu aika iso syy mun pään suureen sekasuuteen. Enkö mä sais olla mysteerinainen? Must mysteerinainen kuulostaa niin kivalta ja jotenki joltai sankariolennolta ja tykkään olla yks kysymysmerkki ihmisten silmis.

Suosittelen laittaan googlen kuvahakuun mysteerinainen. Kovin hämmentäviä kuvia..

Mutta joo nyt sit päätin kuitenki olla tänään reipas tyttö ja oikeesti siivoo ton mun kaatopaikan. Tänään jaksoin jo tehä itelleni salaattia ruuan kanssa joka on aika saavutus koska harvemmin jaksan tehä ruokaa ensinnäkää vaan ittelleni tai ainakaa sit salaattii kans. Mut toi huone on kyl sellane urakka et en kestä. Siitä sit varmaan ennen ja jälkeen kuviaki seuraavassa postauksessa.. Mut siit tulee vielä ihana! Kunhan Essi hakee loppuja sen haluamista vaatteista ja tuo mulle riesaks lisää vaatteita sun muuta. Ja kunha saan kangasvärejä ja ehkä pitää käydä hommaa kangaski jos ei löydä sopivaa lakanaa tai jotain nii seinälle tulee minun ja muutaman kaverin taiteilema..juttu.
Nyt pitäis vielä ottaa itteäni jostain kiinni ja repiä tää laiska perse ylös ja toteuttaa tää hyvä suunnitelma jota oon suunnitellu nyt jo aika monta viikkoa. Rupeen kotiäiteilee taas kunnolla. Must tulee vielä hyvä vaimoke joksus ehkä.
Nyt saatte vielä pari kuvaa mun rakkaista karvapalloista.. Oon ehkä sittenki hullu kissanainen.

Voi ku Tomppa on ollu läski joskus..

Eipä tässä muuta, nyt reipastun ja tupakan kautta siivoomaan!
~Metsänpeikko